Vapaa mutta vangittu
siivet rikki revitty
korkealta pudonneena
maata koskettaa
Kuun tummat säteet
ilman valon häivääkään
silmistä heijastuu
häkkiin kahlitsee
Tuulen hellää kosketusta
tuntea ei voi milloinkaan
enää eivät siivet kanna
unohtuneena nukahtaa
rannalle valkealle
Tän olen muistaakseni jossakin lukenut ennenkin, koska kuulostaa tutulta. Tunnelma on hieno ja mystinen, öinen ja hämyinen. Tätä joutuu vähän miettimään, että mistäs tämä kertookaan, mikä on toisaalta hyvä juttu. Sanat kuulostaa kauniilta ja herkiltä, mutta kun alkaa tarkemmin lukemaan noita rivejä, niin tuntuu että osa riveistä/sanapareista/tms on vähän vailla merkitystä tai yhteyttä kokonaisuuteen. Esim. tokan kappaleen kaks vikaa riviä kuulostaa vähän irrallisilta tai vaillinaisilta luettuina. Jää esim. vähän epäselväksi, että mikä kahlitsee häkkiin, kuun säteetkö? Ja mikä ekassa kappaleessa koskettaa maata, siivet vai koko olento joka on tippunut jostain alas? Mutta se on ehkä tarkoituskin ollut, et ei se välttämättä huono asia ole. Tuntuu, että tää toimis paremmin laulun sanoituksena kuin runona. Toka kappale on ainakin kuin suoraa Tenhin biiseistä, yhtä kauniin herkän mystinen mutta merkitykseltään epäselvähkö ;)
VastaaPoistaMulle tuli tästä mieleen Stam1nan sanoitukset, nimenomaan ne hitaammat ja tunnelmalliset biisit. Herkkää runoutta!
VastaaPoistaKiitos kommenteista! :) <3
VastaaPoista