Kesäilta

Hämyssä illan uinahtaa
kesän tuoksuja tulviva maa.
Hämärän hetki, hiipuva pien,
lempeä kutsu metsätien.

Kadotettu

Vapaa mutta vangittu
siivet rikki revitty
korkealta pudonneena
maata koskettaa

Kuun tummat säteet
ilman valon häivääkään
silmistä heijastuu
häkkiin kahlitsee

Tuulen hellää kosketusta
tuntea ei voi milloinkaan
enää eivät siivet kanna
unohtuneena nukahtaa
rannalle valkealle

Lasiseinät

Lasiseinät ympärilläni katselen maailmaanne,
huudan äänetöntä huutoani,
kukaan ei kuule
tai edes käänny katsomaan.

Lasiseinät ikuisesti välissämme,
särkymättöminä
aineettomina
tajunnasta muokattuina.

Huudan
niin että keuhkoni räjähtävät,
tuskani murtuu pisaroiksi
peittäen alleen kaiken.

Lasiseinät täynnä tuskaa
kunnes hukun sen tyhjyyteen
jota ei enää ole.