Virva katseli uteliaana kärpäsen liikkumista pyöreämuotoista ikkunaa pitkin. Hyönteiset olivat mielenkiintoisia eläimiä vaikka surisivatkin joskus ympärillä inhottavasti. Varsinkin kesäisin uidessa ne tuntuivat tykkäävän märästä ihosta liiaksikin. Virva katseli siniset silmät suurina kaunista väritystä, kun ikkunassa liikehtivä auringonvalo heijastui kärpäsen siivistä ja sai ne välkehtimään vihreänä.
Hitaasti Virva vei pienen kätensä kohti ötökkää ja yritti kopata sen kämmeneensä. Se ehti kuitenkin livahtaa karkuun ja lensi pöristen seuraavaan ikkunaan. Pahus, Virva ajatteli ja nyki harmissaan kullanvaaleita, vaaleanpunaisilla nauhoilla kiinnitettyjä lettejään. Seuraavassa hetkessä hän livahti paikoiltaan ja kömpi valkoisen hameen peittämien jalkojen ohi käytävälle.
-Minne sinä menet? ruskeatukkainen nainen penkillä kysyi neuletyönsä äärestä.
-Yritän saada kärpäsen kiinni, Virva tokaisi kirkkaalla äänellä.
-Älä mene liian kauas, nainen varoitteli ja vastaukseksi Virva pudisteli päätään letit heiluen.
Varovasti hän kurkisti seuraavan penkin taa, joka näytti olevan tyhjillään. Hihkaisten hän hyppäsi istumaan, pomppi siinä hetkisen ylös alas ja heilutteli jalkojaan ulos katsellen. Maisema vilahteli junan ohi nopeasti, kuin lentäen. Virva päätteli, että junalla oli näkymättömät siivet, joita matkustajat eivät nähneet.
Samassa hän huomasi ikkunaruutuun jähmettyneen kärpäsen ja hänen huomionsa siirtyi sen hennosti nykiviin siipiin. Hitaasti, lihakset jännittyneinä, hän siirtyi penkiltä toiselle ja tirkisteli pahaa-aavistamatonta ötökkää. Varovasti, varovasti, Virva ajatteli ja lähestyi sitä vatsa jännityksestä kippuralla. Hiljaa hän kohotti kätensä, kunnes se oli jo melkein kärpäsen yllä. Nopeasti hän läimäytti kätensä ruutua vasten silmänsä ummistaen.
Vasta tuntiessaan liikettä kämmenensä alla hän uskalsi avata silmänsä. Kärpänen pörisi kiihdyksissään loukkuun jääneenä ja Virva hihkui riemusta.
-Äiti, äiti, minä sain sen!
Ruskeatukkainen nainen hymyili tyttärensä innostukselle.
-Hienosti tehty, hän sanoi ja otti kerältä lisää lankaa. Virva piti ulos pyrkivää kärpästä vielä hetken aikaa kämmenensä alla, kunnes päästi sen menemään.
-Minä olen kissa ja sinä olet hiiri, hän totesi leikkisästi leveä hymy naamallaan.
Suloinen tarina pikkutytöstä! Viitteet lapsen iästä annettiin selkeästi.
VastaaPoistaDialogi elävöitti hyvin tekstiä.
Keksi jatkossa teksteillesi otsikko myös.
hyväntuulinen tarina. Tytön ikä tuli selväksi, noin kolmevuotias, eikö vain? Hieno tuo hyönteisjuttu. Tuon ikäiset juuri kiinnostuu kaikista pikkujutuista hirveästi :)
VastaaPoistaMimmia lainaten, oli kyllä tosi hyväntuulinen tarina. Pienen lapsen innostuksesta ja ympäristön alituisesta tutkimisesta tuli tytön ikä hyvin selville :) Hetken jo luulin, että kärpänen liiskaantuisi ikkunaan, mutta onneksi niin ei käynyt! :D
VastaaPoistaTarina tosiaan nosti hymyn huulille. Ihanan arkinen ja kaikinpuolin positiivinen tarina. Henkilön ikä tuli selville melkein heti tekstin alussa. Hyvin uskottavasti kuvailtu maailmaa pienen tytön näkökulmasta. Kohta, jossa Virva päättelee junalla olevan siivet, oli hyvä esimerkki lapsen mielikuvituksellisesta ajattelutavasta. :)
VastaaPoistaJep, samaa tähän on ihan pakko sanoa, eli ihanan hyväntuulinen tarina!
VastaaPoista"Virva katseli siniset silmät suurina kaunista väritystä, kun ikkunassa liikehtivä auringonvalo heijastui kärpäsen siivistä ja sai ne välkehtimään vihreänä." Tämä on niin totta ja hienosti kirjoitettu! Siinä kun lapset näkevät Smaragdinvihreän kärpäsen, niin me aikuiset nähdään paskakärpänen.
Ihanan leikkisä tarina, ja kuvastaa hyvin sitä mitä lapsilla vielä on, ja mikä aikuisilta usein uupuu. Pidin erityisesti leikkisästä ja hyvän tuulisesta lopusta, "Minä olen kissa ja sinä olet hiiri, hän totesi leikkisästi leveä hymy naamallaan." :)
VastaaPoista