Kaikki kauniit muistot

Irina säpsähti hereille ja räpytteli silmiään. Hän oli huomaamatta nukahtanut sohvalle pitkän päivän ja raskaan aterian jälkeen. Tv oli unohtunut auki ja julisti nyt laihdutuspillerien ihanuutta.
Haukotellen hän venytteli kankeita jäseniään ja surffaili hetken ohjelmatarjontaa vilkuillen. Kello oli jo paljon eikä mitään järkevää katsottavaa enää tullut. Hän oli jopa nukkunut lempiohjelmansa Putoksen ohi. Irina nousi huokaisten ja tallusteli ikkunan ääreen.

Alhaalla Hämeentiellä autot risteilivät keltaisina valopilkkuina kuin pienet hyönteiset suuntaan ja toiseen. Tammikuun illan hämärä oli levittäytynyt suomalaisen kaupunkimaiseman ylle ja hohteli nyt sinisen ja violetin eri sävyissä. Irina veti raskaat puuvillaverhot ikkunan suojaksi ja suunnisti keittiöön, jonka työtasolla odottivat vastaostetut, herkulliset greipit.
Hän napsautti valot matalalla roikkuvaan kattolamppuun, mutta tuolilla lojuva punainen kaulaliina pysäytti hänet niille sijoilleen. Kuinka se oli siihen joutunut?

Värähtäen Irina ojensi kätensä kohti hapsureunaista kaulaliinaa ja painoi sen kasvojaan vasten. Hän pystyi vielä aistimaan siinä edesmenneen miehensä tuoksun.
Elias oli työskennellyt vartijana suuressa kauppaketjussa ja saanut surmansa ampumavälikohtauksessa vain vuotta aiemmin. Kauniit ja kipeät muistot tulvahtivat esiin ja pari kyyneltä vierähti poskelta kaulaliinan nukkaiselle pinnalle. Miehensä kuoleman jälkeen Irina oli muuttanut Jyväskylään sukulaistensa kotiseudulle aloittaakseen uuden elämän.

Hetken muisteltuaan menetettyä rakkautta hän laskosti liinan hellästi ja vei sen muiden kaltaistensa joukkoon eteisen puiseen kaappiin. Hälventääkseen herännyttä yksinäisyyttään hän napsautti ohimennessään radion päälle. Kanavalla mies lauloi jotakin uudesta alusta ja Oulunjoen kauneudesta. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina.